Oikealla ravinnolla on keskeinen merkitys urheilijan ja liikuntaa harrastavan elämässä. Ravinnolla voi sekä parantaa tuloksia että heikentää niitä, mutta ennen kaikkea ravinnolla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa ja sitä kautta kaikkeen tekemiseensä. Oikeanlainen ravinto on
Kun puhutaan ravinnosta urheilun yhteydessä, päädytään liian usein äärimmäisyyksiin, joissa kielletään ja käsketään aivan kuin joku ravinto- tai ruoka-aine olisi myrkkyä kaikille ja joku taas jokaiselle ja aina ehdottomasti hyvästä. Yliampuvasta ravintopuheesta hyviä esimerkkejä on takavuosien ehdoton kielto syödä rasvaa, jonka nyt tiedämme monesta syystä haitalliseksi opiksi.
Urheilijan ruokailussa on keskeistä, että oikeaa ravintoa saadaan harjoittelurytmin kannalta oikeaan aikaan. Tehokkaan harjoittelun ja palautumisen kannalta ei ole samantekevää, mitä kulloinkin syödään. Urheilijoiden tulisi syödä riittävän usein, ainakin viisi kertaa päivässä. Välipala ennen harjoittelua on tärkeä, sillä se parantaa suoritusta ja nopeuttaa palautumista.
Urheilija on ihminen, jolle ruokailun tulisi olla nautinto siinä missä muillekin. Urheilijan elämässä saattaa kuitenkin olla jaksoja, jolloin syömistä on syystä tai toisesta rajoitettava. Esimerkiksi lajeissa, joissa on painorajat, ankara painon pudotus hyvin lyhyessä ajassa saattaa olla välttämätöntä.
Tällaiset poikkeusajat tulisi kuitenkin pitää niin harvoina ja lyhyinä kuin mahdollista ja kisoja edeltävän äkkilaihdutuksen sijaan tulisi mieluummin joko pyrkiä kilpailemaan lähellä omaa luonnollista painoa olevassa sarjassa tai pitämään paino harjoittelukaudellakin lähellä kilpailupainoa. Painon sahaaminen edestakaisin on epäterveellistä myös urheilijoille.
Täysipainoisen elämän ja hyvälaatuisen ruokavalion välillä ei ole ristiriitaa, kun ruokavaliosta 80 prosenttia on tarkoin harkittua ja kunnollista ruokaa. Oleellista on, että jokainen ateria sisältää hyvälaatuisia hiilihydraatteja ja proteiineja ja useampi ateria päivässä näiden lisäksi hyvälaatuisia rasvoja. rasvaisia elintarvikkeita ei ole hyvä nauttia juuri ennen harjoittelua, sillä ne hidastavat ruoan sulamista ja saattavat siksi edesauttaa vatsavaivojen syntymistä.
Rytminen voimistelu ja ravinto
Rytminen voimistelu on laji, jossa kilpailevat ovat usein hyvin pieniä ja siroja. Laji vaatii kuitenkin paljon kestävyyttä ja lihasvoimaa. Lajiin juurtuneet käsitykset oikeasta, lajiin sopivasta ulkonäöstä myös synnyttävät usein paineita kasvavien ja murrosikään tulleiden ja vartaloltaan kehittyvien tyttöjen keskuudessa.
Vakaviltakaan syömishäiriöiltä kuten bulimialta ja anoreksialta ei ole lajin harrastajien keskuudessa vältytty. Valmentajilla onkin suuri vastuu, että he ohjatessaan nuorten tyttöjen elintapoja ja ruokailua eivät korosta liikaa laihduttamista tai moiti tyttöjä liian lihaviksi, millä saattaa olla todella traagiset seuraukset.
Miten sitten pysyä hoikkana, mutta saada kaikki tarvittavat ravintoaineet, jotka mahdollistavat lihasten terveen kehittymisen ja jaksamisen, kun treenejä on usein ja ne ovat rankkoja? Voimistelijoiden ruokavalion tulee olla mahdollisimman monipuolinen ja salliva siten, että mitään ruoka-ainetta ei ole kielletty, mutta painopiste on hyvässä, puhtaassa perusruoassa. Kasvisten ja hedelmien sekä täysjyväviljojen syömistä kannattaa suosia, jotta energiaa tulee riittävästi.
Proteiineja on kuitenkin myös saatava riittävästi, vaikka ylenmääräistä proteiinien nauttimista on syytä välttää. Hyvälaatuiset rasvat taas ovat välttämättömiä elimistölle ja hyvä energialisä, mutta tärkeitä myös nivelterveyden parantajina lajissa, jossa nivelten liikkuvuus on ensisijaisen tärkeää. Myös herkuttelu on voimistelijallekin sallittu, sillä suhde syömiseen tulee säilyttää niin normaalina kuin suinkin.
Ravintolisät ja urheilijoille tarkoitetut erikoiselintarvikkeet
Täysipainoisesti syövä urheilija ei välttämättä tarvitse ravintolisiä. Hyvät tulokset voidaan saavuttaa täysin normaalia ruokaa syömällä. Mutta erilaisia ravintolisiä ja erilaisia erikoiselintarvikkeita voidaan käyttää tukena esimerkiksi palautumisen helpottamiseksi, riittävän energiamäärän saamisen takaamiseksi harjoittelukaudella tai energian tankkaamiseksi kilpailuissa. Myös vitamiini- ja hivenainevalmisteiden käyttöä kannattaa harkita etenkin, jos urheilijalla on paljon allergioita tai muuten rajoittava ruokavalio.
Palautumista edistäviä juomia tai patukoita käyttävät tavallisesti ennen kaikkea runsaasti lihasvoimaa tarvitsevien lajien ja kestävyyslajien harrastajat. Myös voimistelijalle voi näistä valmisteista olla hyötyä, jos palautuminen harjoituksista tuntuu hyvin hitaalta ja vaikealta.
Jos seuraaviin harjoituksiin lähtiessä tuntuu, että edellisistä harjoituksista palautuminen on vielä pahasti kesken, saattaa esimerkiksi palautusjuoma, jossa on runsaasti energiaa, auttaa, mutta tärkeintä on sellaisessa tilanteessa keskustella valmentajan kanssa siitä, onko harjoitusten intensiteetti kenties liian kova. Palautumisjuoma on nautittava harjoituksen yhteydessä, ei seuraavana päivänä, kun lihaksia särkee ja takki on tyhjä!
Riittävä juominen on osa kunnollista ravitsemusta
Urheilijan kannattaa juoda vettä säännöllisesti pitkin päivää. Jos juo vain janoon, ei välttämättä saa riittävästi nestettä.
Juomista paras on ehdottomasti puhdas vesi. Myös erilaiset kivennäisvedet ovat hyviä etenkin helteellä tai kun suoritus aiheuttaa kovaa nestehukkaa. Kovan nestehukan aikana saattaa syntyä mineraalivajetta, jota pelkkä vesi ei pysty korvaamaan.
Urheilijan ruokavalioon kuuluvat luontevasti erilaiset maitotuotteet. Maidon tai piimän juominen on paitsi hyvä tapa saada kalsiumia sekä hiilihydraatteja ja proteiineja, myös edistää palautumista. Maitoa ei kuitenkaan kannata juoda janojuomana.
Palautusjuomien, samoin kuin urheilujuomien, käyttö voi olla joissain tilanteissa perusteltua, mutta voimistelijalle ne harvoin ovat välttämättömiä. Energiajuomia nuorten urheilijoiden ei sen sijaan tulisi käyttää missään olosuhteissa, sillä yhdistettynä kovaan rasitukseen ne saattavat olla suorastaan vaarallisia.
